RI Veijo Niemelä, rialainen jo vuodesta 1978 alkaen, muistelee yhtyeen alkutaivalta: 

”Vuonna 1991 Tampereen RIAn pikkujouluihin kaivattiin bändiä. Tiesimme RIAn riveistä löytyvän useampiakin soittotaitoisia jäseniä ja nopeasti heistä saatiinkin orkesteri kokoon. Tampereen Laulumajalla saksofonia soitti RA Jaakko Nieminen, hanuria RI Vesa Penttilä ja rumpujen ääressä istui RI Hannu Kylänpää. Vesa myös lauloi ja minä soitin bassoa.” 

RIA-bändiksi ristityn kokoonpanon keikka sujui hyvin ja kipinä yhdessä musisointiin säilyi. Seuraavana jouluna tanssimusiikki vaihtui jatsahtavampaan suuntaan ja pikkujouluissa esiintyi myös RIA-bändin rokkiosasto.

”Rokkiosastoon kuuluivat Hannun ja minun lisäkseni kitaristit RI Jorma Rantanen ja RI Harri Kallio. Lopulta rokin soittaminen jäi vähemmälle ja jatkoimme jazzilla useammillekin areenoille”, Niemelä kertoo.

Bändin kokoonpano vaihteli vuosien varrella. Erkki Lassilan kuoltua pianistiksi ja kapellimestariksi tuli tunnettu tamperelainen muusikko, säveltäjä ja sanoittaja RA Paavo Raninen. Vakiokaartiin kuuluivat myös kitaristi Martti ”Mara” Jokinen sekä laulaja Sarianna Tammilehto. 

Sana taitavasta jazz-kokoonpanosta kiiri laajemminkin Tampereen seudulla ja keikkakutsuja kertyi useisiin rakennusalan tapahtumiin. Tampereen RIAn 40-vuotista taivalta RIA-bändi kunnioitti ensimmäisellä levytyksellään vuonna 1995. 

Kultalevyn arvoinen keikkabändi

RIA-bändi esiintyi ahkerasti rakennusalan yritysten ja yhdistysten tapahtumissa, pikkujouluissa ja harjakaisissa.

”Vuoden 1998 KesäRIAssa meille myönnettiin RIA-liiton pronssinen plaketti. Hauska anekdootti liittyy myös jokaisen soittajan saamaan kultalevyyn, eli naulalevyyn kiinnitettyyn kullattuun äänilevyyn”, tarinoi Niemelä ja kertoo niin ikään Tampereen RIAn palkinneen bändin pirkanmaalaisen rakennuskulttuurin tunnetuksi tekemisestä. 

RIA-bändi on keikkaillut myös muualla Suomessa, esimerkiksi Taivalkoskella Kalle Päätalo -päivien yhteydessä Haitarijazzeilla sekä useampaan otteeseen Ylläs Jazz Blues -tapahtumassa. Omalle väelle bändi esiintyi usein RIA-Majoilla. 

”Ikimuistoisin keikkamme lienee tehty vuonna 2001, kun Äkäshotellissa julkistettiin bändimme toinen CD, Keskiyön tunti. Tunnelma oli hieno, bändi soitti hyvin ja yleisönä oli majallinen rialaisia”, Niemelä fiilistelee.

Päätoimittaja Osku Rajala arvosteli Keskiyön tunti -levyn Jazzrytmit-lehdessään:

”Itse levyllinen on tavallisen ihmisen leppoisan väljää, peukalonmittaista musiikkia, jossa tärkeintä ei ole pilkulleen ja piirulleen viilaaminen, vaan viihdyttäminen ja yhdessäolo. Tämä levy ei taatusti haise Sibikselle, vaan enemmänkin harjannostajaisille ja höyläämättömälle kakkosneloselle. Siis elämälle ja sen sille osastolle, jossa on kiva elää ja nauttia olemassaolosta. Ehkä tuota olotilaa vielä korostaisi levyn nimiön keskiyö. Yksin tai kaksin. Hieman kyytivettä, takkatuli, kynttilät...Voi veljet! 

Eikä soittajapojissa mitään vikaa ole ihan kriitikkonäkövinkkelistä katsoenkaan; kaikki toimii erinomaisen hienosti, omassa kategoriassaan. Herrat hallitsevat soittopelinsä hienosti. Ja homma toimii vanhojen tuttujen biisien myötä täysillä Sariannan antaessa sopivaa naisnäkökulmaa.” 

Ehkä vielä joskus?

”RIA-bändi soittaa hyssyntyssyn-jazzia, mieluummin hiljaa kuin hyvin.” Näin bändin moton aikanaan muotoili Paavo Raninen. Ranisen kuoltua vuonna 2008 keikkatahti hiljeni. Uudeksi pianistiksi tuli Juhani ”Jussi” Sajakorpi, eläkkeellä oleva musiikin ammattilainen. Esiintymisiä oli edelleen yksityis- ja yritystilaisuuksissa, mieleenpainuvina paikkoina esimerkiksi Helsingin Ritarihuone ja Suomen luonnontieteellinen museo, jossa bändi soitti dinosauruksen alla.

Jaakko Niemisen johdolla RIA-bändi levytti vielä vuosina 2014–2018 neljä CD:tä, joilla bändi esitti ikivihreitä sävelmiä jatsahtavaan tyyliin. Levyillä lauloi Sarianna Tammilehdon lisäksi RI Matti Oja, muutoin jäsenet olivat tuttuja bändin aktiivivuosilta.

Tällä hetkellä RIA-bändi on määrittelemättömän mittaisella keikkatauolla. Hyvät muistot ja jäsenten edelleen jatkuva kaveruus saattavat kuitenkin siivittää bändin lavalle – vielä joskus! 

Teksti: Tanja Määttänen
Kuvat: RIA-bändi 

Artikkeli on julkaistu RIA-lehdessä 1/2024.